Erilainen aloitus golfin ihmeelliseen maailmaan

Suoritin Green Cardin työporukan kanssa vuonna 2009. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä koko lajista, mutta silloiset työkaverit sai minut houkuteltua mukaan. Valitettavasti golfin aloittaminen tyssähti nopeasti siihen ettei lähipiirissä ollut yhtäkään tuttua, jonka kanssa olisin toteuttanut uutta harrastusta. Harjoitteleminen jäi silloin muutamalla käynnillä rangella painavilla kirppismailoilla ja nopea aloitus golfin saloihin tyssähti yhtä nopeasti kuin se alkoikaan. 

Muutama vuosi tämän jälkeen tapasin aviomieheni. Hänelle golf on enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Lähdimme ensimmäiselle reissulle Kaliforniaan (Los Angeles - Oceanside - Las Vegas) ja siitä se lähti, halusin itsekin olla osa tätä kiehtovaa maailmaa. Eli tästä tuli ensimmäinen yhteinen golfloma monesta.

Kuvasta voi päätellä että tuli tehtyä aika paljon hankintoja uuteen golfharrastuksen. Ostin erittäin halvalla aloittelijasetin, koko setti mailoja sekä bägin, muistaakseni maksoi noin 100 €:n kieppeillä. Tämä oli loistava vaihtoehto minulle, pääsen tutustumaan lajiin ilman että maksan turhaan kalleimmista mailoista, ennenkuin oikeasti tiedän että onko tämä juttu minua varten. Jenkeissä on aika halpaa ja silloin tuli myös ostettua muuta heti ensikättelyssä – adidaksen golfkengät, hame, paitoja, palloja ja muita tarvikkeita. 

Kävimme yhdessä rangella ja koitin mieheni avustuksella muistaa pron opetuksia vuosien takaa. Osuin kuitenkin ihan hyvin palloon ja siitä uskaltauduin kentälle pelaamaan. Yllätyin todella positiivisesti miten hyvin muut golfaajat otti minua vastaan kentällä kun kerroin että olen aloittelija. Sain kaikilta kannustusta minulle uuteen lajiin. 

Yksi ensimmäisistä kierroksista oli Oceansiden lähettyvillä Temeculassa sijaitseva Journey at Pechanga. Olen ollut täällä myös myöhemmin eri reissulla ja kenttä on aivan uskomattoman kaunis. Korkeuseroja on paljon ja kenttä on oikeasti henkeäsalpaavan kaunis, kuten itsekin mainostavat. Huomasin heti alussa mitä vielä tänä päivänä arvostan golfissa (muuta kuin itse golf). Luonnon kauneus, ulkoilu aurinkoisessa säässä ja hauskaa seuraa. Golfkentällä on helppo unohtaa kaiken muun ja vain keskittyä omaan tekemiseen ja nauttia päivästä. 

Ensimmäisen reissun aikana golfasin kolmella eri kentällä. Los Angelesissa, Las Vegasissa ja yllä mainitulla Pechangan kentällä. Suomessa liityin jäseneksi ja otin pelioikeuden Peuramaalle, tämä oli tietty helppo valinta koska mieheni on siellä.

Nyt jälkikäteen kun mietin, toivon että olisin itse ollut aktiivisempi golfin suhteen. Olen päässyt vähän liian helpolla monessa asiassa. Yhtäkkiä lähipiirissä oli paljon golffareita, miespuolisia, matalilla tasoituksilla. Jos olisin ollut aktiivisempi, olisin voinut tutustua vaikka muihin golfaaviin naisiin, joiden kanssa olisi ehkä ollut samat lähtökohdat. Toki nämä miespuoliset golfaajat olivat ja ovat ihanaa seuraa ja auttoivat minua kaikessa, mutta ongelmaksi muodostui että turhauduin helposti kun en ollut hyvä. Duffailin ja löin ja tuntui etten ikinä pääse sinne greenille. Ne muuthan oli siellä jo parin lyönnin jälkeen. Minulla oli myös vaikeata ymmärtää että voin oikeasti rauhassa mennä ”omaa tahtia” eteenpäin, ajattelin aina että hidastan liikaa ja nostin palloa vähän liiankin nopeasti vaikka seuraava ryhmä ei ollut lähelläkään.

Tärkeä asia mielestäni alussa on myös tunnit Pro:n luona. Itselläni oli paljon ”korjattavaa” kropan kanssa, yliliikkuvuutta käsissä, selkä notkolla ja paljon muita perusasioita, jotka tekevät golfista entistä mukavamman.

Ensimmäinen golfkesä Suomessa oli lämmin ja pelailtiin paljon Vanhalla Peuralla sekä Porkkalassa ja osallistuin sinä vuonna jopa työpaikan golfkisaan Sarfviikissä. Muistan kisoista että lähestyin rotkoa ja menin itsevarmasti lyömään - pallo lensi aivan upeasti yli ja silloin tuntui että hehkuin ilosta, kun onnistuin! Samana kesänä lähdettiin uudestaan Kaliforniaan kohteena San Francisco - Monterey (lähellä Pebble Beach) - Gilroy. Tästä reissusta kuitenkin lisää myöhemmin!

-Malena